Nyt joka ikisen?¤ aamuna piru p?¤?¤si p?¤?¤ll?¤ tasapainoilee,
r?¤nt?¤sateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kev?¤t, kes?¤, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev?¤t, kes?¤, syys
palaa syyllisyys.
Ja pyyt?¤?¤ syyllisyys:

"tule t?¤nne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp?¤ puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."

Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
r?¤k?¤nokkainen,
kiikkuu
eik?¤ aavistaa saata,
kuinka suuri voima liikkuu,
nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
ja mustaa maalia juo.

Se tulee tuttavaksi t?¤n?¤?¤n,
et toisin p?¤?¤tt?¤?¤ vois.
Se p?¤?¤tt?¤?¤, milloin tulee,
eik?¤ l?¤hde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
mustaa maalipurkkia kuljettaa,
ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
se suhersi sein?¤?¤n: mit?¤p?¤ nolla?

Nyt joka ikisen?¤ aamuna piru p?¤?¤si p?¤?¤ll?¤ tasapainoilee,
r?¤nt?¤sateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kev?¤t, kes?¤, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev?¤t, kes?¤, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev?¤t, kes?¤, syys
pyyt?¤?¤ syyllisyys.

"tule t?¤nne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp?¤ puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."

Sill?¤ syyllisyys kuuliaista rakastaa,
se voimaa vammoistamme ammentaa,
pian niist?¤ pes?¤?¤ rakentaa:
viereen tuvan
valmistuvan jo n?¤en
huoneet vierasv?¤en
kunnes tuikkaat talonsa alle tulen hyv?¤n,
sen huomaat h?¤mmentyv?¤n.

Nyt joka ikisen?¤ aamuna piru pihalla vihaansa viuhtoo vaan.
R?¤nt?¤sateessa, p?¤?¤ kohmeessa kauhoo lunta ikkunaan.
Tulkoot irveet, pilkkakirveet,
haavaa ei ne tehd?¤ voi,
kun vaikeroi viluissaan syyllisyys
ja varjoissa vaanii,
siell?¤ sinua se osoittaa,
vaan kulkee karavaani,
tavoittamattomiin taivaltaa.
J?¤?¤ hyv?¤sti, syyllisyys.