Olen oppinut el?¤m?¤?¤n viisaasti karusti,
t?¤hyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,
ja illan suussa k?¤velen pitk?¤?¤n,
v?¤syt?¤n turhaa ik?¤v?¤?¤ni.

Kun notkossa ohdakkeet kahisevat
ja pihlajaterttu on kypsyytt?¤?¤n raskas,
min?¤ sepit?¤n hilpeit?¤ lauluja
kauniista katoavasta el?¤m?¤st?¤.

Palaan kotiin. P??rr??inen mairea kissa
kehr?¤?¤ ja nuolaisee k?¤tt?¤ni.
Sahan tornissa j?¤rvenrannalla
loimuaa kirkas tulenliekki.

Harvoin haikara laskeutuu katolle,
sen huuto rikkoo hiljaisuuden.
Jos nyt koputtaisit ovelleni,
en ehk?¤ edes kuulisi.